Iltapäivällä oli hieman luppoaikaa, joka tietysti täytyi tuhrata muovipurnukoiden etsimiseen. Samalla tuli suoritettua kevyt kenttätesti Advanced Geocaching Tool ohjelman ja N900 laitteen kanssa.

Inspiraatio kätkön etsimiseen siis iski tienpäällä, eikä etukäteisvalmisteluita oltu tehty. Säädin oikeat verkkoasetukset laitteeseen, joka tarvitsi verkkopohjaista paikannusta löytääkseen GPS fixin. Verkkoyhteyttä tarvittiin myös karttapohjan ja kätkötietojen hakemiseen. Tietojen haku oli hieman verkkaista, mutta syy tähän löytynee siitä, että olin ottanut 3G verkon pois käytöstä akun säästämiseksi.

AGTL keroi, että sopiva regular-tyyppinen purkki olisi parin kilometrin päässä. Kun valittu kätkö oli asetettu ohjelmassa haettavaksi kohteeksi, ohjelma näytti etäisyyden ja suunnan purkille. Kartalla näkyi myös kätkölle sopivan parkkipaikan sijainti. Suuntasin siis auton keulan parkkialuetta kohti. Karttapohja oli alueella kattava ja perille löysi helposti.

Kartalla näkyi GPS-signaalin laadun mukaan halkaisijaltaan muuttuva ympyrä, joka kuvasi sijainnin tarkkuutta. Todellinen sijainti oli ympyrän sisäpuolella. Kätkön lähellä tarkempi navigointinäyttö osoittautui käteväksi. Tosin purkille johti valmis polku, jota hyödynsin. Jalkineeni olisivatkin olleet äärimmäisen epäsopivat puolen metrin hangessa tarpomiseen.

Kätköä kohti rämpiessä puhelin sattui soimaan. Luuri ei tästä onneksi kaatunut, joka olisi ollut erittäin todennäköistä vanhan 6630 puhelimen ja MapViewGPS ohjelman kanssa. Puhelun jälkeen purkin hakua saattoi jatkaa normaalisti.

Kätkö löytyi lopulta vaivattomasti. Loggaus AGTL ohjelman avulla ei vain onnistunut tien päältä. Kotoa käsin loggaaminen kuitenkin onnistui. Näin Advanced Geocaching Tool havaittiin toimivaksi ratkaisuksi geokätkön etsimiseen.

Samalla tuli näpyteltyä hieman pidempi teksti MaStory ohjelmalla. Tekstin hahmottaminen näin pieneltä ruudulta on kyllä hieman hankalaa. Myös linkkien lisääminen erilaisille verkkosivuille on työlästä. Kirjoittelu onnistuu kuitenkin näin istumatta tietokoneen ruudun edessä, joka tekee hommasta mahdollista esimerkiksi bussia odotellessa.

Perinteisesti Nokian nettitabletit ovat soveltuneet geokätköilyyn oikein mainiosti. Vanhempaan N810 laitteeseen sai todella helposti asennettua Maemo Mapper -karttaohjelman ja suomalaiset maastokartat. N900 laitteen kanssa elämä ei ole aivan näin yksinkertaista.

Päätin kokeilla Maemon wikissä kehuttua Advanced Geocaching Tool (AGTL) ohjelmaa. Ensimmäiseksi täyty lisätä extras-devel ohjelmavarasto pakettienhallintaan:

• Catalog name: Maemo Extras-devel
• Web address: http://repository.maemo.org/extras-devel/
• Distribution: fremantle
• Components: free non-free

Seuraavaksi yritin asentaa AGTL:n, joka löytyi pakettienhallinnasta nimellä advancedcaching. Asentaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska ohjelma oli riippuvainen python-gobject nimisestä kirjastosta. Löysin vinkin, jonka mukaan bloggausohjelma MaStoryn mukana tulisi tuo kaivattu kirjasto. Kyseistä ohjelmaa oli kehuttu, ja ajattelin että sille voisi olla käyttöä, joten asensin sen ensin. Nyt AGTL asentui kiltisti.

AGTL vaikuttaa varsin pätevältä ohjelmalta käyttötarkoitukseensa. Se käyttää OpenStreetMap-karttoja, jotka ovat paikoitellen erittäin käyttökelpoiset. Toisaalta heikommin kartoitettuja alueita voi itse lisätä palveluun, vaikkapa OSM2Go OpenStreetMap editorilla. Ladatut kartat tallentuvat laitteen muistiin, joten jatkuvaa datayhteyttä ei välttämättä tarvitse kätköillessä.

Omien Geocaching.com tunnusten syöttämisen jälkeen kätköjä voi selailla kartan avulla. AGTL osaa hakea vain tietyn tyyppisiä kätköjä esimerkiksi vaikeusasteen tai maastoluokituksen perusteella. Karttanäytöltä kätköjä voi klikkailla ja tarkastella niiden tietoja lähemmin.  Karttanäytön lisäksi ohjelmassa on tarkempaa lähestymistä varten näyttö, jossa näkyy kätkön suunta ja etäisyys nollapisteelle. Kätköistä voi myös kirjoitella muistiinpanoja, jotka voi myöhemmin liittää osaksi kätkön loggausta. Myös kätkön loggaaminen onnistuu suoraan ohjelmasta.

Muita geokätköilyyn sopivia ohjelmia ovat GPXView ja Maemo Mapper. Maemo Mapperin toimintakuntoon saaminen suomalaisten maastokarttojen kanssa on ilmeisesti jonkinmoista säätämistä vaativa homma. Kuivaharjoittelun perusteella AGTL vaikuttaa oikein hyvältä, mutta täytyy vielä tehdä kunnollinen kenttätesti ennen lopullista tuomiota.

Nokia N900 on varmasti innokkaan virittelijänörtin unelma. Tuunaamista riittää loputtomasti, sillä erittäin avointa Maemo alustaa voi laajentaa uusilla ja hienoilla sovelluksilla jatkuvasti. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että laitteen saaminen toimintakuntoon vaatii melkoista kärsivällisyyttä. Listaan tähän oman muistin tueksi juttuja, joita on tullut vastaan laitetta säätäessä.

Yhdistäminen EAP-TTLS salattuun WLAN-verkkoon (ratkaisematta)

Tämä ei onnistunut koska oikeaa sertifikaattia ei saanut asetettua. Asiaan ei auttanut PEM ja DER muotoisten sertifikaattien kanssa kikkailu. Täytyy käyttää salaamatonta verkkoa, kunnes ongelma selviää.

Mainosblokkerin asentaminen selaimeen (ratkaisematta)

Jostain syystä mainosblokkerin asentaminen hyydytti selaimen. Ongelma saattoi tosin johtua myös WLAN-widgetistä, joka jumitti laitteen toimintaa. Poistin lisäosan ja käynnistin laitteen uudelleen. Tätä pitäisi yrittää myöhemmin uudelleen.

Facebook, MSN, Google Talk ja Skype pikaviestintilien asentaminen (OK)

Kaikki pikaviestinyhteydet sai toimimaan laitteen natiivin sovelluksen avulla.

• MSN-yhteyttä varten täytyi asentaa MSN (pecan) plugin.
• Facebook-yhteys toimi Jabber-protokollaa käyttäen seuraavilla asetuksilla
  • Käyttäjätunnus: omatunnus@chat.facebook.com
  • Salasana: Facebook-salasana
• Tuki Skypelle ja Google Talkille oli asennettu natiivisti. Vain omat tunnukset täytyi syöttää.

Ylimääräiset yhteystiedot, joita operaation myötä ilmestyi kontakteihin, yhdistelin olemassaoleviin tietoihin.

Kalenterin, sähköpostin ja yhteystietojen synkronointi Googlen palveluiden kanssa (osittain ratkaistu)

Kalenterin synkronointi onnistui asettamalla Mail for Exchange -ohjelmaan oikeat asetukset ja kikkailemalla hieman. Sähköpostin ja yhteystietojen synkronointi ei kuitenkaan toiminut. Asetin natiivin sähköpostiohjelman hakemaan postit puolen tunnin välein IMAP-yhteyden avulla. Yhteystiedot latasin vanhasta puhelimesta Bluetooth-yhteyden yli.

Pääkäyttäjäoikeuksien saaminen (OK)

Asensin rootsh ohjelman.

Wget-sovelluksen asentaminen (OK)

Lisäsin ensin Fremantle Tools -ohjelmavaraston pakettienhallintajärjestelmään. Sitten asensin wget-ohjelman pääkäyttäjänä apt-get-ohjelman avulla.

Nokia N900 laitteessa on valmiiksi asennettuna Mail for Exchange, jonka saa synkronoimaan Googlen kalenterin, sähköpostin ja yhteystiedot laitteen kanssa. Tässä oikeat asetukset N900 Mail for Exchange velholle:

• Sähköpostiosoite: osoitteesi@gmail.com
• Käyttäjätunnus: osoitteesi@gmail.com
• Salasana: salasanasi
• Palvelin: m.google.com
• Salattu yhteys: kyllä
• Portti: 443
• Domain: jätä tyhjäksi

Näillä asetuksilla synkronointi toimi mainiosti ensimmäisellä kerralla, mutta ei enää sen jälkeen. Poistin käsin kaikki merkinnät N900 kalenterista ja tein täydellisen uudelleensynkronoinnin.

Eräs löytämäni ohje kehotti välttämään yli 5 merkinnän synkronoimista kerrallaan. Myös sähköpostin ja kontaktien synkronoinnissa oli ongelmia, joten otin ne pois käytöstä. Onneksi kalenterin synkronointi näyttäisi toimivan joten kuten.

Virtualisoinnilla tarkoitetaan Wikipedian mukaan

tietojenkäsittelyssä tekniikkaa, jolla jonkin fyysisen resurssin tekniset piirteet piilotetaan muilta järjestelmiltä, sovelluksilta ja loppukäyttäjiltä, jotka käyttävät näitä resursseja.

Suomenkielinen Wikipedia mainitsee kaksi virtualisointitapaa: ohjelmien ja laiteresurssien virtualisoinnin. Ohjelmien virtualisointi voidaan jakaa kokonaisten tietokoneiden virtualisointiin ja sovellusten virtualisointiin. Itse olen käyttänyt näistä ensin mainittua.

Aikaisemmin olin ajatellut, että virtualisoinnista on hyötyä pääasiassa erilaisissa web-hotellipalveluissa, mutta erään työprojektin myötä virtuaaliselle tietokoneelle on ollut paljon muuta käyttöä. Virtualisoinnin ansiosta olen nimittäin pystynyt kiertämään monia ongelmia kyseisessä työprojektissa.

Jotkin lähteet esittävät virtualisoinnille kolme keskeistä tarkoitusta:

• Eri käyttöjärjestelmien ajaminen samassa koneessa joustavasti
• Tietokonelaitteiston käyttöasteen parantaminen (Tehokas kone, jolla käytetään useita virtuaalikoneita. Näin monet palvelimet toimivat.)
• Testausympäristö. Virtuaalikoneen sotkeminen ei sekoita isäntäkonetta.

Työpaikalla käytettävissäni on sekä Windows että Linux-käyttöjärjestelmällä varustetut tietokoneet. Linux-kone on työpaikan ylläpitämä enkä voi asennella siihen ohjelmia oman pääni mukaan. Windows-kone on myös työpaikan ylläpidon hallinnassa, mutta koska siihen minulla on pääkäyttäjäoikeudet, voin tarvittaessa asennella ohjelmia. Koska tarvitsin työssäni Linux-käyttöjärjestelmälle kehitettyä ympäristöä, asensin Windows-koneeseen Virtualbox-ohjelman.

Virtualbox on tarkoitettu x86-yhteensopivan tietokoneen virtualisointiin. Avoimen lähdekoodin ohjelma on yleiskäyttöinen ja sen päällä voi pyörittää Windows, Linux, Solaris, OS/2 tai BSD -käyttöjärjestelmiä. Käyttöjärjestelmiin ei tarvitse tehdä  muutoksia, jotta ne saa toimimaan Virtualboxin päällä.

Jos mahdollista, guest-käyttöjärjestelmään kannattaa asentaa normaalin asennuksen jälkeen “guest additions” -lisäosa. Esimerkiksi asentamani Ubuntu 8.10 näyttöresoluutio jäi todella vaatimattomaksi ennen lisäosan asennusta.

Virtuaalikonetta asennettaessa kannattaa varmistautua muistin riittävyydestä istäntäjärjestelmässä. Työkoneeni muistia lisättiin kahteen gigatavuun, jolla päästään jo pitkälle. Tästä noin puolet voi huoletta antaa virtuaalikoneen käyttöön.

Virtuaalikone tarvitsee myös kiintolevytilaa reilun kakun, ja tämä kannattaa ottaa huomioon jo virtuaalikonetta asentaessa. Osoitin Ubuntu-asennukselleni levytilaa kahdeksan gigatavua, joka loppui melko nopeasti kesken. Levykoon kasvattaminen olikin sitten astetta mutkikkaampi operaatio.

Olen tähän mennessä käännellyt useita laajoja ohjelmistoja Virtualboxin päällä toimivassa Linux-ympäristössäni. Virtualisoidun käyttöjärjestelmän suorituskyky on luonnollisesti hieman natiiviympäristöä heikompi, mutta ero ei ole niin suuri, että työaikaa menetettäisiin merkittävästi virtualisoinnin heikomman suorituskyvyn takia. Oikeasti aikaa on säästynyt rutkasti, sillä kahden käyttöjärjestelmän lähes saumaton yhteistyö on tehnyt mahdolliseksi hyvin ketterän kehitysympäristön hyödyntämisen.