F-Cup osakilpailu Nuutajärven Lasi-Ralli ajettiin 30.1.2010 Urjalan talvimaisemissa. Tässä pari kuvaa 2. erikoiskokeen varrelta.

http://www.lasiralli.fi/

Kuten aikaisemmin julkaisemani valokuvat, myös tämä video on kuvattu Urjalassa järjestetyn SM-tason rallisprint-kilpailun toiselta kierrokselta. Virallisemmissa yhteyksissä rallia kutsutaan myös nimellä Nuutajärven Lasi -rallisprint. Kuvauspaikka on mutka viisi eli Laineentien ja Mahnunpolun risteys.

Videon lataamisessa Youtubeen esiin tuli seuraava ongelma: Vaikka video editoitaessa on 16:9 kuvasuhteessa, kuvasuhde “muuttuu” upload-operaation jälkeen Youtubessa. Ilmeisesti videon pikselit eivät ole muokatessa neliön mallisia ja resoluutio on siksi 4:3. Varmaan joku konvertointi voisi tässä tapauksessa auttaa.

Videon lataamisessa Vimeo-videopalveluun ei ollut ongelmia, koska lähdemateriaali oli nyt tallennettu oikein 16:9 kuvasuhteella neliön muotoisin pikselein.

Youtube-versio korjattuna:

HakkapeliittaGPS on Verkkokauppa.com-liikkeessä myytävä halpa GPS-navigaattori. Laite ei ole pärjännyt erityisen loistokkaasti erilaisissa navigaattoritesteissä. Esimerkiksi Tietokone-lehden vertailussa HakkapeliittaGPS sai arvosanan 6,5 ja jäi näin jumbosijalle. Huomattavaa on kuitenkin se, että HakkapeliittaGPS oli vertailussa mukana olleista laitteista kaikkein halvin. Eroa toiseksi halvimpaan laitteeseen oli runsaasti, sillä kun Hakkapeliitan ohjehinta jää 167 euroon, Navigon 7110 maksaa jo 349 euroa.

Tietokone-lehden jutussa tuli kuitenkin esiin myös HakkapeliittaGPS-navigaattorin paras puoli. Lehti kirjoitti:

“Hakkapeliitta on harrastajien suosiossa, sillä Windows-pohjaisena siihen on helppo lisätä uusia sovelluksia. Esimerkiksi veneilijöiden Taskuloisto tai omien karttojen navigointiohjelma Oziexplorer toimivat laitteessa, samoin Route66. Osoitteessa www.hakkapeliittagps.com on käyttäjien keskustelualue ja linkkejä ladattaviin ohjelmiin.”

Kun Verkkokauppa.com avasi uuden myymälän Ouluun, liike mainosti näyttävästi erilaisia tarjoustuotteita, joilla pyrittiin vetämään ihmisiä ostoksille. Tarjouksessa oli myös HakkapeliittaGPS, jonka tarjoushinta oli 67 euroa. Onneksi laitteen pystyi tilaamaan myös verkkokaupasta, kun osasi sopivalla hetkellä olla tilausmahdollisuuden aukeamista kyttäämässä.

Kävin noutamassa tilaamani navigaattorin Pirkkalan Veskan myymälästä. Autoon päästyäni virittelin paketista löytyneen telineen kiinni tuulilasiin ja navigaattorin telineeseen. Mukana tuli myös autolaturi, mutta ei muuntajaa, jolla navigaattoria olisi voinut latailla kotioloissa. Laitteen kiinnitys telineeseen tuntui tarpeettoman jäykältä. Saas nähdä kuinka teline kestää käyttöä talvipakkasella.

Navigaattorin päävirtakytkin löytyi pienen hakemisen jälkeen laitteen takaa. Härvelin yläosassa on nappi, josta laite vaipuu nopeasti valmiustilaan. Ilmeisesti päävirtakytkintä ei ole tarkoitus käyttää, vaan laite pitäisi “sammuttaa” valmiustilaan.

HakkapeliittaGPS-navigaattorissa on kohtuullisen hyvät liitännät. Vasemmalla sivulla on Mini-USB-liitin, 3,5 mm kuulokeliitin, virtajohdon liitin ja reset-painike. Oikealta sivulta löytyy paikka ulkoiselle antennille, äänenvoimakkuuden säätö ja muistikortti. Myös stylus-kynä irtoaa oikean kyljen alareunasta.

Ensimmäiseksi, kun HakkapeliittaGPS heräsi eloon, kiinnitin huomiota laitteen näyttöön, joka on iso ja selkeä. Värit toistuvat kirkkaina ja laite reagoi herkästi kosketukseen. Näytön suojana olevan kalvo täytyy muistaa poistaa, jotta kosketusohjaus toimii normaalisti. Näytön pinta ei tunnu naarmuuntuvan kovin herkästi. Huolellinen käyttäjä ei tietenkään töki näyttöä esimerkiksi avaimilla, vaan käyttää sormiaan tai laitteen runkoon upotettua stylus-kynää.

Kuten Tietokone-lehdessä jo todettiin, Hakkapeliittaa on helppo muokata itselleen sopivaksi. Käyttöjärjestelmänä on Windows CE 5.0. Laitteessa on normaali SD-muistikortti, jolle voi tallettaa omia ohjelmia. Sivusto http://www.hakkapeliittagps.com on mainio paikka aloittaa oman laitteen tuunaaminen.

Ensimmäiseksi kannattaa kopioida navigaattorin alkuperäisen muistikortin sisältö varmaan talteen tietokoneen kovalevylle. Myös navigaattorin sisäinen muisti kannattaa varmuuskopioida Active Sync -ohjelman avulla.

Hakkapeliittagps.com-sivuston Lataukset-kohdasta kannattaa hakea ja asentaa ainakin seuraavat ohjelmistot:

• Ohjelmistopäivitys Hakkapeliittaan
• Valikkomuokkaus
• Sysinformation + ohjelmistopaketti
• GpsTacho

Näiden lisäksi asensin myös:

• Nav N Go iGO8 -navigointiohjelman
• OziExplorer-maastonavigointiohjelman uusimman version ( PDA’s running Windows CE OS 3, 4 or 5 Core and Handheld PC 2000)

Ohjelmat kannattanee asentaa tuossa järjestyksessä, vaikka itse en niin tehnytkään.

Ohjelmistopäivityksen myötä Hakkapeliitan valikkoon ilmestyy lisää kuvakkeita. Valikkomuokkaus on kuitenkin tarpeen, jotta navigointilaitteella on kätevä toistaa esimerkiksi videoita tai äänitiedostoja. Videot ja muut tiedostot löytyvät valikoista automaattisesti, kun ne siirtää muistikortille ilmestyneisiin kansioihin (Video, Music, jne.). Videoiden bittinopeus ei saa olla turhan suuri, jotta niiden katseleminen onnistuu sujuvasti.

Sysinformation on erillinen valikko-ohjelma, joka oletusasennuksella käynnistyy navigointiohjelman sijasta. Mielestäni Sysinformation-ohjelmalla tehtyä valikkoa on paljon helpompi muokata kuin Hakkapeliitan alkuperäisiä valikkoja. Valikon säätäminen tapahtuu main.ini-nimistä tiedostoa muokkailemalla. Itse virittelin ko. valikkoon kuvakkeet Smart2Go, iGO8, OziExplorer ja GPSTacho-ohjelmille. Muut ohjelmakuvakkeet poistin. Sopivia ikoneja (ICO-tiedostoja) voi löytää esimerkiksi iconspedia.com-sivulta.

GPSTacho on nopeusmittariohjelma, joka voi näyttää myös monia muita GPS-datasta kerättyjä tietoja. GPSTachon ulkoasu on muokattavissa tekstitiedostoja säätämällä. Säätelin ainoastaan nopeusmittarin huippunopeuden ja erikoisnopeusmerkkien kohdat sopiviksi (tiedoston /Inis/Tacho/DunkelBlau.ini kohta AnalogMetrics). Ohjelman käyttöliittymä on saksankielinen, mutta pienellä arvailulla sen käyttö aukeaa suht nopeasti.

OziExplorerin uusin versio sopii paremmin kosketusnäyttökäyttöön kuin aiemmin asennetun ohjelmistopaketin mukana tullut vanhempi versio. Jotta OziExplorer toimisi, se tarvitsee myös kartta-aineistoa, jota voi helposti tehdä itse esimerkiksi skannaamalla paperikarttoja. Ainakaan geokätköilykäytössä OziExplorer ei ilmoittanut paikkatietoa riittävän tarkasti, jos sillä ei ollut tarkkaa kartta-aineistoa alueelta, jolla liikuttiin.

Käytännössä navigointiin on tullut käytettyä erinomaista iGO8-ohjelmaa. Sen kartat ovat ajan tasalla ja nopeusvalvontakameroista saa automaattisen hälytyksen aikaiseksi. iGO8-ohjelman käyttö on aluksi hieman monimutkaisempaa kuin Smart2Go-ohjelman, mutta kun perusasetuksen on saatu viilattua kuntoon, käyttö on yksinkertaista.

Navigaattorin akkukesto on erinomainen, eikä akku pääse loppumaan, vaikka latausvirtaa ei olisi pitkään aikaan saatavilla. Tämä puoli on tärkeää erityisesti maastokäytössä. Autossa laite kannattaa tietysti liitää latausjohtoon kiinni. Kotioloissa HakkapeliittaGPS-laitetta voi ladata Nokian kännykkälaturilla, joka tuottaa noin 5 voltin jännitteen.

Kummasta mahtaa olla kyse, laiskuudesta vai äärimmäisestä kärsivällisyydestä, kun joskus tulee siedettyä mitä ärsyttävimpiä vikoja erilaisissa teknisissä laitteissa? Usein, kun jokin suhteellisen usein tarpeellinen vimpain hajoaa, tulee kehitettyä keino, jolla tämän puutteen voi kiertää. Näin laitteen käyttöä voi vielä pitkittää hieman, ennen kuin se täytyy joko korjata kunnolla tai hävittää lopullisesti.

Hilpeyttä herättänyt esimerkki tälläisesta oli eräässä 90-luvun lopun tietokoneessa ollut CD-asema. Asema oli kaksinopeuksinen ja se liitettiin tietokoneen äänikorttiin. Elämänsä loppupuolella uskollinen kiekonpyöritin kuitenkin menetti parhaan teränsä eikä enää jaksanut pyörittää levyjä kunnolla. Toisinaan lukeminen onnistui ja toisinaan ei.

Ratkaisu tähän oli tietenkin seuraava: Asennetaan CD-asema tornikotelon toiseksi ylimpään laitepaikkaan ja jätetään ylimmän laitepaikan suojalevy auki. Avataan CD-aseman kansi, jotta levykelkka ja levy tulevat näkyviin. Jotta laser-säteilyltä vältytään, pidetään irtonainen kansi kuitenkin lähettyvillä ja pyörivän levyn suojana. Jos sattuu taas käymään niin, että CD-levyn vauhti hidastuu tai se ei lähde lainkaan pyörimään, annetaan levylle vauhtia sormella lykkimällä. Treenaamalla voi löytää sopivan tuntuman levyn pyörittelyyn, jolloin asema saattaa jaksaa lukea levyä omin voimin.

Myös eräs vanha Philipsin VHS-videonauhuri vaati muutaman kuukauden treenausta ennen kuin käyttö onnistui. Syystä tai toisesta laite työnsi sille syötetyn videokasetin takaisin ulos koneistosta. Laite kuitenkin toimi normaalisti, jos heti videon sisääntyöntämisen jälkeen työnsi myös kätensä nauhuriin ja painoi kasettia sopivalla voimalla alas. Jos painoi liian kovaa, nauhuri rutisi pahaenteisesti. Liian hiljaa painaessa kasetti työntyi ulos.

Hieno laite, joka pitäisi muuten nopeasti kantaa kierrätykseen, on noin 30 kilon painoinen HP LaserJet Series II tulostimeni. Sain sen ilmaiseksi, koska se oli hajonnut, mutta mustepatruunassa oli vielä värijauhtetta runsaasti jäljellä. Pienten korjausten jälkeen sain tulostimen toimimaan, mutta vain ohisyötöllä. Lisäksi tulostimeen piti käsin syöttää paperia sopivalla voimalla, jotta tulostaminen onnistui. Epäonnistuminen paperinsyötössä aiheutti koko tulostimen sekoamisen tai paperin ryttääntymisen tulostimen sisuksiin.

Yleensä tälläisten hieman rikkinäisten laitteiden käyttö ei onnistu kuin siltä, joka niiden kanssa joutuu jatkuvasti tekemisiin. Joskus tälläinen taito voi kehittyä aivan huomaamatta niin, ettei enää edes muista laitteen olleen hieman epäkuntoinen.

Surullinen esimerkki löytyy vanhasta Ladastani. Kyseessä oli pelätty Axtec-kaasuttimella varustettu vuoden 1993-malli. Kulkuneuvon kuskin penkin selkänojan säätö oli ajan saatossa kulunut niin, ettei se oikein lukittunut kuin yhteen ainoaa asentoon. Lukitus oli tuossakin asennossa niin heikko, että jos penkkiin rojahti istumaan kovin reippain ottein, penkki saattoi rojahtaa takapenkkiä vasten. Itse olin tottunut tähän ominaisuuteen. Istuin penkille varoen, enkä missään tapausessa koskenut selkänojan säätöihin. Oikeastaan koko ominaisuuden olemassaolo oli jo unohtunut.

Kunnes tuli katsastuksen aika. Tietysti heti, kun katsastusmies istahti kuskinpenkille, penkin selkänoja kippasi takapenkkiä vasten. Lukitus hajosi lopullisesti, eikä katsastusmies saanut selkänojaa enää pysymään missään asennossa. Katsastus vietiin kyllä loppuun, mutta korjauskehotus tuosta tuli.

Toinen samaan autoon liittyvä vika oli satunnainen kytkinpolkimen jääminen pohjaan. Tähän oli tottunut niin, että polkimen nostaminen tapahtui kengänkärjella automaattisesti, huomaamatta. Ominaisuudesta ei tietysti muistanut kertoa niille, jotka Ladaa erehtyivät joskus kokeilemaan. Yleensä vieras kuski huomasi tämän kytkimen käyttöön liittyvän piirteen hyvin nopeasti.

Luulisin, että tietokoneet ja autot ovat tavallisimpia laitteita, joiden kanssa joutuu turvautumaan mitä erikoisimpiin kikkoihin. Ilmeisesti edes televisioita ei taulutelkkareiden yleistymisen myötä tarvitse lyödä nyrkillä yhtä usein kuin ennen. Melkoista taiteilua niidenkin kanssa pelaaminen tosin toisinaan on.

Fiestalla on nyt ajeltu kesän riennoissa, eikä tielle ole jääty kertaakaan. Kotipihaan kyllä meinasin kerran jäädä, kun härveli ei lähtenyt käyntiin. Pieni sytytysjohtojen renkkaaminen ilmeisesti auttoi, sillä lopulta auto lähti käymään.

Kilometrejä on siis takana noin 1500. Ajaessa auto tuntuu suuntavakaalta, eikä pitkienkään matkojen taittaminen ole tuskallista, vaikka ajonautinnostakaan ei oikein voi puhua. Bensankulutus on pysytellyt kohtuullisissa lukemissa. Koska Fiesta on osoittanut kohtuullisen luotettavuutensa, uskaltauduin vähentämään takakontissa kulkevaa työkaluarsenaalia. Vielä pitäisi pakata loput työkalut hieman pienempään laatikkoon, niin saisi tuon tilan hyötykäyttöön.

Ainoa ajoa haitannut probleema on ollut satunnaiselta tuntuva nykiminen moottorijarrutuksen tai kiihdytyksen alkaessa. Toisinaan auto sammuu tyhjäkäynnillä tai kytkin pohjassa rullatessa. Yritin ratkaista ongelman vaihtamalla sytytysjohdot ja tulpat, mutta korjauksen toimivuudesta ei vielä ole varmaa tietoa. Sammumista ei ainakaan ole vielä esiintynyt. Tulpat oli kyllä syytä vaihtaa muutenkin.

Auton ulkonäkö on muuttunut jonkin verran. Harrastin pientä paikkamaalausta ja suihkuttelin oikean sivupeilin jälleen punaiseksi. Maali oli siitä hilseillyt aika rankasti. Aurinkolipat oli joku maalannut punaiseksi, mutta maalasin ne takaisin harmaiksi. Tuning-henkiset roiskeläpät poistin. Konepeiton etuosassa olleet pienet tarrat revin irti.

Konehuoneen puolella oli jostain syystä bensansuodatin alipaineletkun päässä, joka ei ollut liitetty mihinkään. Ylimääräinen suodatin nypättiin irti ja alipaineletku kiinnitettiin oikealle paikalleen.

Kävin myös auton äänentoistojärjestelmän kimppuun. “Monikanavaääni” kun toistui miten sattuu. Etuoikea ja takavasen kaiutin oli kytketty soittimen etukaiutinlähtöön ja etuvasen sekä takaoikea takakaiutinlähtöön. Kytkennät oli vieläpä tehty väärin päin niin, että vasen ja oikea kanava olivat ristissä. Tein kytkennät uudelleen. Tässä yhteydessä huomattiin, että etuoikea kaiutin toistaa äänen huonosti. Ilmeisesti kaiuttimessa on vikaa, mutta asialle ei ole toistaiseksi tehty mitään.

Venttiilikoneiston kannen päällä oli hieman öljyä. Tämä johtui todennäköisesti löystyneistä kannenpulteista, mutta vaihdoin samantien kotelontiivisteen uuteen.

Fiestan surkeassa kunnossa olevaa maalipintaa yritettiin elvyttää erilaisilla hoitotuotteilla. Käsittely auttoi hieman, mutta ei se silti aivan uudelta näytä. Kiiltoa kyllä löytyy. Rumat paikkamaalaukset täytyisi korjata jollain keinolla. Asiallisesti toteutettu ylimaalaus voisi auttaa.

Lisävarusteeksi tilasin Hong Kongissa toimivasta Dealextremestä 7,83 dollarin (noin 5 euroa) hintaisen matkapuhelintelineen. Matkapuhelimessa tulee toisinaan käytettyä paikannussovelluksia, joita on mukavampi tiirailla, kun puhelin on telineessä. Saa nähdä millaisen hökötyksen posti kotiin kuljettaa.